Elokuvan perusidea oli oikeastaan, että kokispukki on pelkkää hämäystä ja oikea, alkuperäinen pukki on lapsia syövä olento jolla ennenvanhaan peloteltiin lapsia.
Korvatunturilla tehdään kauvauksia ja Joulupukki kaivetaan esiin. Pietari on pikkupoika joka ottaa selvää oikeasta Joulupukista ja päättä suojautua siltä. Kun Joulupukki vapautettiin valtavasta jäälohkareesta korvatunturin sisällä, vapautuivat myös raivoiset, piparit ja lapset haistavat pukin pikku apulaiset. Tontut. Lähiseudun lapset katoavat samana yönä kuten myös patterit ja Inkerin fööni. Pietarin pihalla olevaan suskuoppaan jää tonttu ja hänen isänsä luulee sinne jäänyttä ukkoa heidän pihalleen eksyneeksi lapinhulluksi. Totuuden selvittyä he yrittävät myydä tontun Joulupukkina (uskoen itsekin sen olevan Joulupukki) kaivaukset järjestäneelle miehelle. Samalla he joutuvat keskelle tonttuväijytystä joka vartioi valtavaa jäälohkaretta jonka sisällä olevaa Joulupukkia yritetään sulattaa pattereilla ja Inkerin föönillä. Ovelan suunnitelman avulla Joulupukki tuhotaan, mutta mitä käykään työttömille tontuille? Ne koulutetaan kokispukeiksi ja myydään ympäri maailmaa.Odotin, että elokuva olisi ollut kevyempi ja enemmän komedia. Olihan siinä hauskatkin kohtansa, yksi kanssakatselijoista kikatti lähes koko elokuvan ajan. Leffa oli kuitenkin aivan loistava ja suosittelen kaikille yli 11-vuotiaille. Suomessa
Rare Exports on määritelty K-13 (aikuisen seurassa K-11), mutta on varmasti monissa maissa K-15. Amerikassa tästä meinasi tulla K-18, elokuvassa kun vilahtaa alastomia miehiä. Koko leffassa ei ollut yhtäkään naisnäyttelijää, ainoat viittaukset naisiin olivat Pietarin kommentti pipareista jotka maistuivat aivan äidin tekemille, Inkerin fööni ja Pietarin lapsilistassa oli joku tytön nimi olisiko ollut Elsa.
Elokuvan jälkeen voi miettiä, miksi meitä suomalaisia pidetään maailmalla vähän outoina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti