No tulihan se viikonloppu vihdoin.

Koko viikon ollaan kavereitten kanssa odoteltu viikonloppua loman jälkeen ja nyt se sitten viimein tuli. Ekana viikonlopun plussana tulee mieleen uni. Nyt maanantaina herätyskello soi  8.00 ti-pe 6.00. Väsyttää ihan sikana.
Roddyn kanssa eilen mentiin ToKoon. Ihan hyvinhän siellä meni, ohjaajat oli kivoja ja onneksi ymmärsivät ettei irlannin setterin koulutus ole kaikista helpointa. Uusia temppuja ei vielä opittu, mutta vanhoja harjoiteltiin kyllä. On tää meiän höhlä kyllä aika ihana. Senkin lisäksi vielä väsyttää, että tultiin vartin vaille kuus yli tunnin

lenkiltä. Tehtiin kaverin, kaverin  koiran ja Roddyn kanssa sinne muutama uusi polku. Pimeetähän ulkona on, mutta otsalampun kanssa näkee kyllä ihan hyvin koirien heijastusliivit (tai siis Roddylla OLI heijastusliivi, mutta nää kaks pääti vähän stailata sitä ja tadaa!:
heijastuspanta) selvittiin sitten metästä poiskin ja löydettiin paluumatkalla polku jota oli tarkoitus mennä. Sitä sitten enskerralla.


Piparitalo on yleensä syöty uutenavuotena, mutta tänä vuonna ei ole olut tarpeeksi syöjiä silloin, joten odotetaan, että Timo tulee käymään. Jotenkin mystisesti siitä vaan on kadonnut katon reunoja...